14 vegaania kansien välissä


Oletko koskaan pohtinut sitä miksi ihmiset ryhtyvät vegaaneiksi? Minä olen miettinyt sitä paljonkin vuosien varrella. Tammikuussa tuli luettua Mia Takulan kirja Elämäni Vegaanina kun sain sen arvostelukappaleena Into Kustannukselta. Sen jälkeen minulla menikin reilu kuukausi sulatellessa sitä kaikkea mitä kansien väliin kätkeytyikään, ennen kuin sain mitään sanoiksi asti, sillä aihe ei ole helppo. Elämäni Vegaanina kertoo 14 ihmisen tarinan vegaaniksi ryhtymisestä, syistä siihen ja elämästä vegaanina. Juuri tällaista olen kaivannut paljon vuosien mittaan, sillä vaikka facebook onkin täynnä vegaanisia ryhmiä jokaiseen makuun matkustuksesta, sipsikaljavegaaneihin ja kosmetiikasta viineihin ja juustoihin, niin se syvempi puoli usein hukkuu massaan ja itse en aina haluakaan sanoa sanaa suustani vaan olen mielummin hiljaa kiivaissakin keskusteluissa. Mikä meitä kaikkia vegaaneja yhdistää on se hetki kun avaa silmänsä ja haluaa ottaa vastuun itsestään ja teoistaan. Jokainen vegaani on erilainen, jokaisella on eri syyt terveydestä ekologisiin tai eettisiin, meitä ei ole muovattu yhdestä muotista. Kirjassa tarinansa kertoi niin urheilijoita, vuorikiipeilijä, lääkäri kuin perheen isäkin. Tämä kirja on hyvää luettavaa juuri sen takia, ettei ole mitään stereotyyppistä vegaania olemassa.

Palaten tähän kirjaan lukukokemuksena. Otin sen mukaan Berliiniin, sillä ajattelin, että jossakin vaiheessa minulla olisi aikaa avata se. Onneksi näin ei käynyt, sillä olisin saanut siihen uppoamaan helposti tunnin, pari tai koko illan. Odottaessamme lentokoneen lähtöä Berliinissä avasin kirjan ensimmäisen kerran ja luimme sitä yhdessä Kallen kanssa päät vierekkäin. Tarinat ovat mielenkiintoisia, uniikkeja ja ennen kaikkea kannustavia. Kuka tahansa pystyy olemaan vegaani jos näin tahtoo, usein se nimittäin on juuri siitä tahdosta ja omasta asenteesta kiinni. Kirjasta tuli hyvä mieli, vaikka esimerkiksi Mia Takulan kettutarhaiskujen tarina toi kyyneleet silmiini, maailmassa on niin paljon vääryyttä. Matkan jälkeen ei mennytkään montaa päivää kun kirja oli jo loppu, siitä alkoi se kuukausien pohtiminen sekä omien ajatusten käsittely sillä niitä tästä syntyi paljon, vaikka jo vegaani olenkin.

Kenelle kirja sopii? Vegaaneille, heille jotka pohtivat vegaaniksi ryhtymistä, vegaanien läheisille sekä ihmisille jotka vain haluavat tietää enemmän vegaaneista ja veganismista. Aiempia ajatuksiani veganismistani voit lukea täältä.

ps. jos haluat maistiaisen kirjasta niin löydät Leo Straniuksen tarinan täältä.

Kirjan löydät Into:n verkkokaupasta  sekä Adlibriksestä.


Kirja saatu arvostelukappaleena Into kustannukselta, affiliatelinkki

Mitä tänään syötäisiin?



Herkullista tiistaita juuri sinulle! Välillä keittiössä iskee ongelma mitä sitä tällä kertaa laittaa ruoaksi ja olemmekin Kallen kanssa koonneet suosikeistamme listan paperille. Tein tästä myös siistimmän tulostettavan version, jonka jaoin kanssa blogin FB:n puolella ja se onkin teidän vapaassa käytössänne! Tulosta, jaa ja ennen kaikkea ota ideoita keittiöösi. Usein sitä tulee ajateltua viikon ruokalistaa siten mitä tulisi kaupasta ostaa, kuitenki meillä on usein kaapit täynnä aineksia vaikka mihin ja tällä viikolla ajattelimmekin listaa tehdessä toisinpäin. Tällä tavoin myös säästää, sillä usein tulee ostettua aina sitä samaa kaupasta ja tehtyä sitä iän ikuista makaronilaatikkoa tai kiusausta, jolloin kaappien antimet eivät näe päivänvaloa. Kaappeja tyhjentävä menu kuulostaa tältä: 

Maanantai Tofuwokki
Tiistai Sienirisotto
Keskiviikka Linssikeitto
Torstai Italianpata tai Mustapapupyöryköitä riisillä
Perjantai Pinaattikeitto

Kaikki helppoja ja risottoa lukuunottamatta nopeita arkiruokia monipuolisuutta unhohtamatta. Suosimme (kotimaisia tai/ja luomu) pakastekasviksia usein tuoreiden sijaan juuri säilyvyyden takia, sillä mikään ei harmita enempää kuin pilalle menneet kasvikset vihanneslokerossa. Käytämmekin niitä hyvillä mielin. Myös jos tulee paahtoleipää ostettua laitamme sen suoraan pakkaseen, sillä tällä tapaa leipää ei tule kulutettua kauheita määriä ja ei haittaa, vaikka olisikin päiväystuote. Se leipä maistuu paahdettuna ihan samalta oli se pakkasesta tai juuri kaupasta haettua. Viime kuukausina olemme säästäneet reilun satasen pelkästään sillä, että ostamme päiväys- ja alennustuotteita. Aika iso raha vai mitä! Jos teitä kiinnostaa enemmänkin miten me säästämme arjessa niin voin siitä kirjoitella oman postauksensa. :)

Suunnitteletko viikolle ruokalistaa ja miltä meidän viikon menu vaikuttaa? 

Onnellisuus on hetkittäistä


Tänään koin aamulla oivalluksen; ihminen ei voi olla koko aikaa onnellinen, vaan onnellisuus on pikemminkin hetkittäistä, pieniä asioita ja tunteita. Väitän ettei ilman tietynlaista valaistumista kukaan voi olla aina onnellinen ja näin ei mielestäni kuulukaan olla. Parasta on ne pienet hetket ja oivallukset siitä että nyt on onnellinen. Koen onnellisuuden tunteen tulevan hetkistä kun heittäytyy ja sulkee kaiken ylimääräisen pois ja vain on. Materia tekee toiset onnelliseksi ja se kestää joko pienen hetken tai pidempääkin. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa olla onnellinen, kunhan se ei vahingoita muita. Minut tekee onnelliseksi appelsiinikreemipatukka Vegekaupasta, käytettynä ostettu takki, unelmoiminen ja sängyssä loikoilu hyvän kirjan parissa.

Viime aikoina minut on erityisesti tehnyt onnelliseksi se kun Tiikeri jaksaa taas hyppiä mahansa kanssa leikkiessä kunnon ilmaloikkia (aika pitkään oli tauko ettei kunnolla hyppinyt kun tuota elopainoa oli kertynyt), energialeikatut lyhyimmät hiukset ikinä, hitaat aamut rakkaan kanssa, syvälliset keskustelut, kikattelu ja vain yksinkertaisesti asennoitumalla ikäviinkin asioihin positiivisesti. Elämä on täynnä pieniä kauniita asioita, pitää vain osata olla niiden tasolla, pysähtyä ja nauttia.

xoxo

Yosa Greek Style - rakkautta kauraan


Työkaveri kysyi yksi päivä mikä olisi hyvä maidoton jogurtti ja mielellään ilman soijaa. En ole koskaan ollut jogurttien suurin ystävä, en syönyt niitä lehmänmaidosta tehtyinä eikä maidottomina ja soijattomina ole kauhean paljoa valinnanvaraa. Ensin mieleen tuli Yosan Break viikuna-uuniomena välipala, joka on oikeasti ihan kiva samaten kuin uusi Sport päärynä-vaniljakin. Jotenkin vain nuo kaurapohjaiset eivät vain ole mielestäni niin juguja kuin soijapohjaiset. Meidän taloudessa ei soijaa vältellä hysteerisesti, mutta jossakin vaiheessa viitisen vuotta sitten kun käytin paljon soijapohjaisia tuotteita alkoi vatsa oireilemaan. Diagnosoin itselleni yliherkkyyden soijaan sillä liika on liikaa, se tuli opittua silloin ja soijaa vähentämällä oireet helpottivat.

Välillä tulee ostettua joitakin soijapohjaisia jugurtteja tai rahkoja, mutta ei niitä loppupeleissä meillä paljoa näe. Meillä ei oikeastaan muuta tofun lisäksi jääkaapissa näe soijapohjaisena kuin satunnaiset tuorejuustot tai Alpron for Professionals kahvijuoman, jota tulee käytettyä joka päivä vajaa desi kahvissa. Olemme yrittäneet ja kokeilleet oikeastaan kaikkia kasvimaitoja mitä markkinoilta löytyy ja tuo on ainoa, joka meihin uppoaa. Taidamme olla aika nirsoja ;) 

Eräänä päivänä tuli sitten tuijotettua jääkaappia ja koin valtavan ahaa elämyksen, on olemassa yksi kasvipohjainen jogurtti jota tulee syötyä hyvillä mielin (ja vatsoin). Kyseessä on Yosan Greek Style jogurtti. Hölmönä ensimmäisellä kerralla luulin sitä turkkilaiseksi ja petyin koostumusta, sitten tajusin että eihän kreikkalainen jogurtti ole paksua ja tämän ahaaelämyksen jälkeen rakastuin siihen purkki purkilta. Hinta vielä kirpaisee aika paljon ja toiveena olisikin isompi pakkaus sillä tätä kyllä menisi paljon enemmänkin meillä. Myös sille turkkilaiselle jugurtille löytyisi kyllä käyttäjäkuntaa, wink wink Yosa! 


Yosan Greek style jugu on tarpeeksi hapanta, siitä ei maistu mielestäni ollenkaan sen kaurapohjaisuus ja se sopii moneen sillä tähän ei ole lisätty sokereita. Olen syönyt sitä sellaisenaan agavesiirapin kanssa, käyttänyt dippeihin ja salaatinkastikkeisiin. Tuntuu, että myös vatsa kiittää tästä sillä siitä löytyy hyviä acidophilius sekä bifidus bakteereja. Jos siis etsit vatsalle hellää vaihtoehtoa niin tämä on varmasti sellainen. Jogurtti on maidoton, soijaton ja täysin kasviperäinen eli sopii myös vegaaneille. Ja hei, onhan tää myös kotimainen joka on todella hieno juttu ♥

ps. myös tuo poppamiehen sinihomejuustodippijauhe on vegaaninen ja aika törkeän hyvää, jos sattuu tykkäämään sinihomejuustosta. Sitä löydät mm. vegekaupasta ja pussista saa n. neljä dippiä! 

Kosteutusta ja suojaa herkälle vartalolle

ekovista karitevoi nilotica sheavoi shea karite helokkiöljy

Heippa taas! En ole koneella viihtynyt viime aikoina pahemmin, sillä aurinko on hellinyt meitä viime päivinä oikein kunnolla. Ei makeaa kuitenkaan täyden mahan verran, koska tänään on taas pilvisempää ja muutama räntäkuurokin saavutti meidät. Hyvä syy siis istua koneen ääreen ja lukea aina välissä muutama luku kirjaa eteenpäin! Olen laiska aika monen asian suhteen; kun pimein aika alkaa olemaan ohitse unohtuu helposti myös d-vitamiini purkki pöydälle ja sama pätee vartalon ihon hoitoonkin. Olen käyttänyt koko talven suihkussa Caritacosmetiikan suolasaippuoita, joista kirjoittelin aiemmin täällä sekä i+m Naturkosmetiksin herkän ihon suihkusaippuaa, jota olen myös nyt kokeillut jo pidemmän aikaa. Kummatkin näistä ovat olleet loistavia ja tuosta i+m:n suihkusaippuasta sekä herkullisesta bodylotionista tulee vielä oma postauksensa.

Mutta itse asiaan ja nyt sitä tulee paljon, joten suosittelen mukavaa asentoa kahvi- taikka teekupin kera! Kun olin löytänyt vihdoin sopivat aineet herkälle (atooppiselle) iholleni pesuun oli vielä jäljellä suihkun jälkeinen kosteutus ja suoja. Kiireessä se tuppaa unohtumaan sekä niinä hetkinä, kun iho ei huuda kosteutusta ja ole huonossa kunnossa. Tässä kohtaa teen aina virheen ja rasvaan taikka öljyän silloin tällöin, miten itseäni huvittaa. Lopputuloksen varmasti arvaattekin ja tästä en vain osaa ottaa opikseni vuosienkaan jälkeen. Sain Ekovistalta testiin muutaman tuotteen, josta moni atoopikko on saanut avun ja toivoin myös itse paljoja näiltä kahdelta tuotteelta.

ekovista karitevoi nilotica sheavoi shea karite helokkiöljy

Olen huomannut, että usein mitä lyhyempi INCI tuotteessa on niin sen parempi. Erityisesti tämä pätee vartalonhoitoon ja olenkin vannoutunut öljyjen ja sheavoin ystävä. Olen käyttänyt iholle avokado-, kookos-, manteliöljyä ja  parhaaksi olen nyt todennut Ekovistan Helokkiöljyn (luomu), joka erottuu muista kasviöljyistä erityisen korkealla GLA-rasvahappopitoisuudellaan. Helikköljy on pumppupullossa, joka on ollut varsin kätevä tosin mielessä kävi kyllä, että myös spray mallinen korkki voisi olla kiva. Öljy imeytyy todella tehokkaasti ja ei jätä öljyistä tunnetta, toisin kuin esimerkiksi kookosöljy. En yhtään ihmettele, miksi tämä on niin suosittu herkkäihoisten ja atoopikkojen keskuudessa, sillä tulokset puhuvat kohdallani puolestaan. Kuivimmat ihoalueet saivat nopean avun ja ärtyneimmätkin kohdat alkoivat rauhoittumaan.

Mutta pakko olla rehellinen, tuon öljyn ominaistuoksu on voimakas ja omaan nenääni se ei sopinut alkuun ollenkaan. Ensimmäinen käyttökerta oli hyvin mielenkiintoinen kokemus sen hajun vuoksi ja pitkään sen jälkeen sekoitin sitä muihin tuoksullisiin ihovoiteisiin, jotta oppisin sietämään sitä paremmin. Olen käyttänyt tätä öljyä koko vartalolle muutaman kerran viikossa ja pikkuhiljaa tuohon tuoksuun on tullut totuttua ja se ei enää häiritse. Tässä kohti minun kannatti kärsiä kauneuteni vuoksi, sillä öljynä tämä on yksi tehokkaimmista mitä olen kokeillut.

ekovista karitevoi nilotica sheavoi shea karite helokkiöljy

Jo pidemmän aikaa olen käyttänyt sheavoita, mutta aiemmin usein tuli valittua muu tuote sillä sen kova koostumus vaati aluksi aikaa ja totuttelua. Käytinkin sheaa aluksi lähinnä kuiviin ihottumakohtiin ja kuiville kantapäille sekä käsille juuri tämän vuoksi. Sain Ekovistalta helokkiöljyn lisäksi myös Karitevoi Niloticaa. Avatessani purkin ensimmäisen kerran olin valmistautunut siihen kovaan vahamaiseen koostumukseen, joka kaikissa muissakin kokeilemissani karitevoissa on ollut. Kun koskin pintaa järkytyin, sillä tuota kermaista voita tarttui sormenpäähäni pelkästä kevyestä hipaisusta. Tästä hetkestä alkaen olin aivan myyty! Pala taivasta suoraan purkissa, silkkaa luksusta ja hemmottelua. Olen nyt muutaman kerran voidellut koko vartaloni tällä karitevoilla ja olen hykerrellyt onnesta sillä tämä levittyy helposti ja imeytyy nopeasti, ja kokemuksesta voin sanoa ettei se ole aina niin helppoa karitevoin kanssa. Olen käyttänyt tätä vartalon lisäksi myös huulilla ja hiusten latvoissa. Tämä Karitevoi on 100% puhdasta sekä luomua ja sitä ei ole prosessoitu millään tavalla tai se ei sisällä säilöntäaineita. Lisäksi se sopii koko perheelle ja erinomaisesti atoopikoille sekä muille kuivan tai herkän ihon omaaville. Nilotica karitevoi suojaa, rauhoittaa, ehkäisee tulehduksia ja korjaa ihoa.

Ekovistan Nilotica karitevoi tulee Pohjois-Ugandasta ja tällä on merkitystä enemmän kuin voisi alkuun arvatakaan. Opin Ekovistan sivujen kautta, että muutamankymmenen vuoden ajan Pohjois-Ugandassa oli sota. Kun ihmiset pääsivät palaamaan koteihinsa n. kymmenen vuotta sitten oli sota tehnyt tuhonsa; kodit ja viljelysmaat oli tuhottu, shea-puut kaadettu polttopuiksi ja viljelysperinne oli tuhon partaalla. Kuitenkin onneksi tilanteeseen saatiin apua ja tänä päivänä Ecocertin koulutuksen avulla yli 2000 itsenäistä viljelijää oppi shea-puiden uudelleen viljelyn arvon ja shea-puiden kaato polttopuiksi kiellettiin laissa. Sillä on väliä mitä karitevoita ostaa, sillä tukemalla näitä Pohjois-Ugandalaisia viljelijöitä suojelemme niin luontoa kuin paikallisia vanhoja perinteitä unohtamatta sitä, että tämä on heille rehellinen elinkeino joka vaikuttaa paikallisten hyvinvointiin. Onkin hienoa lukea, että he eivät enää ole ulkopuolisen ruoka-avun varassa vaan he ovat alkaneet pärjätä omillaan!

Löydät tätä Ekovistan luksus Karitevoi Niloticaa Biodellyltä ja Greenlips Beautylta sekä Ekovistan Helokkiöljyä puolestaan mm. Ruohonjuuresta sekä Life -myymälöistä.

ekovista karitevoi nilotica sheavoi shea karite helokkiöljy
Tuotteet saatu testiin blogin kautta, affiliatelinkki

Ankarin itselleen


Joskus tuntuu siltä, että kaikkialla ihmiseltä vaaditaan äärimmäisyyksiä ja joskus ylikin sen. Pitää olla jotakin erillaista, ehtiä tekemään kaikkea, olla vahva ja samalla muistaa hymyillä joka väliin ja heittää small talkia naapurille hississä. Arkeen pitäisi mahtua töiden, opiskelun (tai kummankin näistä) lisäksi myös harrastuksia, ystäviä ja täydellinen koti unohtamatta kuukauden matkoja Thaimaahan. Sitten kun ei saavutetakkaan asioita niin soimataan itseään; jos tuokin bloggaaja jaksaa käydä kuusi kertaa viikossa salilla, tehdä täyttä työviikkoa sekä vielä vapaaehtoistöitä vähintään kahdesti kuukaudessa niin miksi minä en pysty siihen?

Vertaillaan itseään muihin, joiden antama kuva on pahimmillaan vain suuri illuusio. Vartalon voi saada kovalla treenillä tai rasvaimulla ja silikonilla, totuus ei ole aina sitä miltä näyttää. Sitä on tullut kuunneltua vaatimuksia, mutta suurimmat vaatimukset meille luomme me itse. Puskemme itsemme äärirajoille, ruoskimme aina kovempiin suorituksiin ja lopulta hermomme ovat niin kireät, että lähimmäiset saavat tuntea sen nahoissaan. Olen kova stressaamaan ja ottamaan paineita, mutta lopulta olen alkanut tulemaan tilanteeseen, että kunhan parhaansa yrittää sen on riitettävä, piste. Pahinta onkin katsoa vierestä, kun ihminen ajaa itsensä loppuun turhien ja tyhien asioiden takia. Yritän ottaa aina mahdollisuuksien mukaan muiden taakasta osan, mutta eihän sellainen toimi loputtomiin. Mutta kuinka näyttää ihmiselle miten järjetöntä hänen itseruoskimisensa on? Välttämättä kukaan muu ei vaadi sinulta asioita, joita vaadit itseltäsi.

Pakko myöntää, ei tämä yhdistelmä työ + etälukio + blogi ole mennyt ihan niin kuin kuvittelin. Yhdistelmä toimi niin kauan, kun en tehnyt täyttä 40h työviikkoa ja tein vain niitä simppeleitä hommia. Nyt kun minua on opastettu muutama kuukausi uusiin juttuihin ja yritän parhaani mukaan imeä kaiken tiedon itseeni, muistaa sen kaiken ja yrittää olla ottamatta niitä paineita niin paljoa, ei asiat ole olleet helppoja. Kevään ajan pidän suosiolla lukion hiljaisena ja katson sitten uudestaan tilannetta, kunhan tämä töissä oleva koulutus on loppunut. Mikä tärkeintä, en halua ajaa itseäni burn outtiin vain oman typeryyteni vuoksi. Liika on liikaa, ja se on hyvä muistaa.

Ollaan vähemmän ankaria itsellemme ja muistetaan se armollisuus. Toisten ihmisten kautta olen oppinut viime aikoina hyvin paljon itsestäni ja oppinut olemaan lempeämpi; en ruoskimalla tule tekemään itseäni onnelliseksi. Ymmärrä ensin itseäsi ja tule sitten vasta ymmärretyksi, eikö?

Naamioita ja "naamioita"


Haluan jakaa kanssanne tällä kertaa nolon tapauksen tältä viikolta, olkoot tämä vaikka varoittava esimerkki. Kohellan aina välillä, joskus enemmän ja toisinaan vähemmän. Viikko sitten kävin ostamassa uuden luonnonkosmetiikan kasvonaamion, tai niin ainakin luulin. Valitsin pitkään naamiota muiden joukosta, valinnanvaraa merkillä oli useita niin naamioista kuin kuorinnoista ja valitsin tästä paljoudesta erään todella lupaavan kuuloisen hoitavan naamion. Ikävä kyllä sen testerin takana oleva purkki olikin eri tavaraa vain hieman erilaisella kuvalla, joten luulin ottavani samaa. Nimi hintalapussa alla oli kyllä sama kuin testerillä, joten kohta oli oikea, mutta joku oli jättänyt sen melkein saman kuvaisen tuotteen väärälle paikalle. Voitte arvata etten huomannut virhettä; en kassalla, en kotona tai edes laittaessani "naamiota" naamalle sillä luotin sokeasti sen olevan samaa tavaraa kuin testerikin.

Päätin hemmotella itseäni eräs ilta ja laitoinkin kohtalokkaan naamion kuorinta-aineen kasvoilleni ja menin levittämään sitä myös Kallelle. Tässä kohti aine oli ollut naamallani vajaan minuutin kun alkoi kauhea kirvely ja kutina, ajattelin sen kuuluvan asiaan, olevan merkki siitä että naamio toimii. Noh näin ei ollut, siinä kohti katsoin purkkia tarkemmin ja tajusin että nyt ollaan hakoteillä. Olisi pitänyt huomata jo pienestä rakeesta, ettei kyse ole naamiosta.


Vaikka pesin aineen nopeasti pois niin sain kauniin kirkkaan punainen naaman kauhealla kutinalla ja kihelmöinnillä. Onneksi selvisin tästä rauhoittavan naamion avulla ja allergialääkkeellä. Näytin illalla siltä, että olisin laittant karhukoplan maskin silmille, nukahtanut etelän lomalla rannalle ja herännyt vuorokautta myöhemmin samasta paikasta. Kyllä huomasi mihin kohti kasvoja "naamiota" laitoin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, vai miten se nyt menikään? Eipä tainnut olla ensimmäinen kerta kun niin sanotusti väärinkäytin tuotetta, pitäisi olla tarkempi.

Niin ja hei, tuo kuvan Madaran SOS Hydra Mask (vegaaninen) oli se joka rauhoitti ihoni ja se jos mikä on huippu hyvää tavaraa! Talvella kun iho meni todella kuivaksi kovien pakkasien aikaan niin tällä sen sain pysymään kunnossa. Myös SOS seerumille (vegaaninen) lämmin suosittelu, mutta sarjasta on pakko kirjoitella jossakin kohti oma postaus, sillä näillä olemme kumpikin saaneet kasvojen ihon huippu hyvään kuntoon suolasaippuan kaverina. Kuorinta-ainetta en halua mollata millään tavalla, sillä varmasti se oikein käytettynä on ihan jees, sen vuoksi se ei ole kuvituksessa mukana ;) Taitaa kyllä jäädä omalla kohdalla käyttämättä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Onko sinulla käynyt vastaavia mokia kosmetiikan kanssa?

affiliatelinkki

Kädenjälki Design - kotimaista sisustusta


Viime kuukausina olen innostunut enemmän kotimaisesta ja ekologisesta designista niin vaatteiden kuin kodin tekstiilienkin osalta. Lopulta innostus lähti täysin käsistä ja liityin Facebookissa mm. MOM-WOW kirppikseen, jonka kautta kotiutin muutamia vaatteita. En ole mikään harmoninen sisustaja. Meiltä ei löydy mitään yhtenäistä tyyliä, vaan valitsen sisustuselementit enemmänkin fiiliksen mukaisesti. Helppo tapa piristää ja uusia kodin ilmettä ovat uudet tekstiilit; maton tai verhojen vaihtamisen sekä uusien lakanoiden vaikutus kestää yllättävän pitkään. Koen tekstiilejä ostaessa myös usein huonoa omatuntoa, sillä suurin osa kotimaistenkin merkkien esim. Finlayson tai Vallilan tekstiileistä valmistetaan halvemmalla ulkomailla, usein Turkissa tai Kiinassa. Tämän vuoksi haluan mahdollisuuksien mukaan selvittää kuka tai missä tekstiilini on valmistettu, alkuperällä on väliä. Jos tuote on tehty käsityönä on ainakin alkuperä ja tarkemmat tiedot tuotteesta helpommin saatavilla. Aloin selailemaan ja etsimään sivustoja, joista voisi löytää niin vaatteita, koruja kuin kodin tekstiilejäkin, aika tiukat kriteerini täyttäen. Lopulta löysin Kädenjälki Designin ihastuttavat facebook sivut ja olin heti rakastunut!


Kädenjälki Design on sen luojan Hannan pitkäaikainen unelma. Kiinnostuin hänen kauniista printeistään niin paljon, että halusin tietää tarkemmin tarinasta tuotteiden takana. Hanna suunnittelee itse kuosit ja printit. Kankaat painatetaan tehtaalla Suomessa ja niistä Hanna ompelee itse erilaisia tekstiilejä kangaskoreista tyynynpäälisiin. Hän pisti unelmiin vauhtia viime vuoden puolella ja nyt se alkaa tuottamaan todella upeaa satoa. Haaveenaan hänellä onkin, että voisi tulevaisuudessa tehdä töitä joka päivä Kädenjälki Designin parissa ja toteuttaa ideoitaan sen kautta. Inspiraatio Hannalla syntyy monesta asiasta, yleisimmin lähteinä toimii luonto ja kaupungit. Kädenjälki Design on juuri avannut oman verkkokauppansa, jonka valikoimista löytyy niin kangaskoreja, tyynynpäälisiä, kangaskasseja, patalappuja kuin pienempiä pussukoitakin. Sivuilta löytyy toinen toistaan kauniimpia tuotteita eri kuoseilla, joita löytyy moneen eri makuun.

Sain Hannalta postaukseen tämän tyynynpäällisen ja vitsi miten upea se onkaan! Hetken se meillä etsi paikkaansa, aluksi pedatussa sängyssä koristetyynynä, mutta koska olemme todella laiskoja petaajia niin lopulta se päätyi sohvalle muiden tyynyjen joukkoon. Oikeastaan se tuo aika kivan tuulahduksen muuten aika vaaleaan oleskelutilaamme. Mitäs tykkäätte? Lupaan tästä lähin suosia enemmän kotimaisia pienyrittäjiä, heillä on niin paljon annettavaa Kädenjälki Designin tavoin. ♥

Yhteistyössä Kädenjälki Designin kanssa

Sinun päiväsi


Tänään vietämme naistenpäivää. Se merkitsee meille jokaiselle eri asioita, mutta minulle se on enemmänkin muistutus siitä ettei asiat ole aina olleet näin. Vuosien saatossa ollaan edetty tasa-arvo asioissa, mutta vielä on töitä tehtävänä. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. En muista liputuspäiviä, kansainväliset juhlapäivät eivät useimmiten merkitse minulle mitään ja syntymäpäivänäkin tulee vain haikeita vuosia paperiin. Naistenpäivä on jostakin syystä eri asia. Ei sillä, että naisia tai miehiä pitäisi nostaa korokkeelle kerran vuodessa. Haluaisin enemmänkin ajatella asian niin, että olemme ansainneet jokaisena päivänä maailman loppuun saakka oman päivämme. Ei sillä ole väliä onko syntynyt mieheksi tai naiseksi, kokeeko olevansa jotakin muuta miksi on syntynyt, onko lapsi tai aikuinen, lemmikki tai tuotantoeläin. Olemme kaikki arvokkaita, tärkeitä, omia persooniamme. Sen vuoksi pitäisi viettää minun, sinun ja meidän päivää vuoden ympäri ja muistaa kaikki se hyvä, mitä meissä on. 

Rakastetaan toisiamme ja tullaan rakastetuiksi. Ymmärrä ensin itseäsi ja tule sitten vasta ymmärretyksi. Hyvää naistenpäivää juuri sinulle siellä ruudun toisella puolella ♥

Yksin olemisen taito


Lauantaina tuli pitkästä aikaa tilanne, että jäin yksin kotiin pidemmäksi aikaa. Onneksi heti alkuun oli tyttöjen ilta, josta kaveri tuli meille vielä yöpymään baarin jälkeen niin pudotus ei ollut valtava. Olen tunteellinen ihminen, ikävöin jo valmiiksi ja heippojen sanominen on aina vaikeaa. Se hetki, kun sitten jäin kissojen kanssa kolmestaan tuli tyhjä olo. Mitä jos arki olisikin sitä, että olisi aina yksin. Töiden jälkeen ei ollutkaan ketään kenelle höpöttää turhanpäiväisiä, ruoan laittaminen vain itselleni tuntui tyhmältä, purin sen kaiken siivoamalla ja rapsuttelemalla kissoja. Ainakin he olivat tyytyväisiä, vaikka vilkuilivatkin ovelle milloin pääruokkija tulee.

Olemme asuneet nyt tasan vuoden Tampereella, jota ennen reilu kolme vuotta Lohjalla eli yhdessä olemme asuneet syksyllä viisi vuotta. Sitä on unohtanut aika täydellisesti millaista on asua yksin. Sitä ajattelee, että silloin voi tulla ja mennä mitä huvittaa, syödä litra jäätelöä jos siltä tuntuu ja katsoa niin monta hömppä leffaa nyyhkyttäen kuin ikinä jaksaakaan. Siinä sitten ne hyvät puolet olivatkin ja nämä voi toteuttaa helposti viikonlopun aikana, jos siippa eksyy toiselle paikkakunnalle. Yksin asumisessa on toki puolensa, mutta kun Kalle tuli keskiviikon puolella yöllä kotiin sitä tajusi miten paljon toista siihen rinnalle tarvitseekaan. Taas tullaan siihen arvostamiseen, sillä ei tätä kaikkea osaa arvostaa ennen kuin tilanne muuttuu väliaikaisesti tai pysyvästi.

Onneksi nykyään sentään osaan olla yksin, aina ei ole tilanne näin ollut. Aiemmin olen ollut aika läheisriippuvainen ja yksin jääminen tarkoitti minulle vähintään kolmannen asteen kriisiä jo viikkoa etukäteen. Nykyään osaan nauttia yksinäisyydestä tekemällä omia asioitani omaan tahtiini ja joskus jopa tarvitsen sitä. Katsoin hömppää telkkarista, otin neuleen pitkästä aikaa käsiini, mässytin samalla kirpeillä karkeilla kieleni rikki ja join karpalomehua päälle. En halua olla loppuelämääni se naapurin hullu kissanainen, kerta kuukaudessa riittää.