Project 333 OSA 2 - Onko tässä mitään järkeä?

Aloitin Project 333:n kesän lopussa. Tämä vaatekaappiin keskittynyt projekti lähti aluksi hyvin käyntiin. Suurin työ oli siinä, että kävin kaikki vaatteet lävitse ja valitsin 33 yksilöä kolmeksi kuukaudeksi. Jätin pois laskuista kotivaatteet, ulkoiluvaatteet ja kengät sekä korut ja asusteet kun en niitä pahemmin käytä. Nyt jo heti voin kertoa, että tein virheen kun aloitin projektin kesän ja syksyn vaihteessa. Valitsemiani kesävaatteita ehdin käyttää vain muutaman kerran eli se oli täysin turhaa. Myöskään lämpöisempää vaatetta ei ollut tarpeeksi. Muutamia vaihtoja tein alkuun kun ymmärsin, ettei kaikki valintani osuneet aivan kohdilleen. Kuitenkin lukumäärä säilyi "sallitussa".

Ensimmäisen vaihdon aika tuli yllättävän pian, kun kuukausi sitten maagiset kolme kuukautta täyttyivät. Yllätyin ensimmäisellä jaksolla siitä, kuinka vähän oikeasti vaatteita tarvitsen. Useimmiten tuli valittua päälle ne suosikit, joita sitten pesenkin aina tarpeen tullen. Yksillä farkuilla olisi pärjännyt hyvin kun käytän myös usein mekkoja. Paljon vähemmälläkin pärjää, vaatekaapin ei tarvitse pursuilla vaihtoehtoja. Valitessani toiselle jaksolle vaatteita kaikkien omistamieni joukosta, kesävaatteita lukuunottamatta vaatteet pysyivät melkein samoina. Muutaman paksumman mekon otin kevyempien vaatteiden tilalle sekä neuleita, joita kaipailinkin jo. Jätin tilaa muutamalle vaatteelle, en lyönyt listaa täysin lukkoon. Tarpeen mukaan otan säilöistä mitä olen vailla. Pieni liikkumavara tekeekin varmasti hyvää, ei tässä ole tarkoitus stressata asiasta.

Kuitenkin hieman kyseenalaistan tätä systeemiä, sillä aloituksen jälkeen kuulin myös kapselivaatekaapista, joka on paljon fiksumman kuuloinen.  Project 333 opettaa rauhallisesti pois ylitäydestä vaatekaapista ja auttoi minua löytämään mitä vaatteita oikeasti tykkään käyttää. Ei tule tuskaa siitä, että laittaisi heti osan vaatteista pois, koska moneen otteeseen olen katunut äkkinäistä luopumista. Luopumisen aika kuitenkin tulee vielä, sillä en todella tarvitse kahta isoa pussillista vaatteita täyttämään vaatekaapin yläkaappeja. Kesävaatteet ovat asia erikseen. 

Aion jatkaa vaatekaapin vaatteiden vaihtamista pikkuhiljaa enemmän tyyliini sopivaksi, eettisemmäksi ja laadukkaimmaksi. Kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa NOSH-kutsuilla ja voi miten tykästyinkään moneen vaatteeseen! Vaikka nyt ei olekaan varaa ostaa uusia arvokkaampia vaatteita niin löysin Facebook kirpputorilta ihanan tunikan käytettynä. Hieman joudun sitä tuunaamaan pienen värivirheen takia, mutta muuten se on täydellinen. Löysin kädentaitomessuilta ihania siirtokuvia, jolla ajattelin tuon virheellisen kohdan peittää. Tuo on jo nyt ihan lemppari vaatteeni ja se tuleekin varmasti vielä kuvissa vilahtamaan. NOSH:n vaatteiden materiaalit ovat todella miellyttävän tuntuisia ja kestäviä, myös kuosit ovat mielestäni todella kivoja!

Kävin myös kotimaisten Neulomon ja Papun tehtaanmyymälässä Nokialla ystäväni kanssa viime kuussa. Sieltä tarttui mukaan Neulomolta Marika-tunika sinivalkoisena ja muutama Papun paita kakkoslaadun korista edullisesti. Vielä haluaisin Marika-tunikan mustana, sillä tuo malli on ihanan rento, mutta monipuolinen. Pitkään himoitsin Papun Kanto mekkoa, mutta kun kävin sovittamassa sitä Seelessä totesin heti ettei se todellakaan ole minun vartalonmalliani varten. Samaa olen kuullut monelta muultakin, mutta toisia tuo mekko pukee todella kauniisti! Vähiten tällä hetkellä kaipaan hutiostoksia ja haluankin, että jokaisessa vaatekappaleessani minulla on hyvä olo. Matkaa tähän on vielä tovi, mutta kuitenkin. Tämä on ollut minulla ratkaiseva tekijä omaa vartaloa hyväksyessä.

Jatkan tämän vaateprojektin kanssa vielä eteenpäin, sillä vaikka vuodenaikojen vaihteet ovatkin hankalia niin silti olen saanut tästä paljon irti. Ei tässä project 333 ole välttämättä mitään suurempaa järkeä, mutta olen jälleen oppinut paljon itsestäni, siitä mistä pidän ja mitä oikeasti tarvitsen.

Uskoisitko pärjääväsi pienemmällä vaatemäärällä kuin nyt?

mainoslinkki

Mitä haluan tehdä isona? OSA 1

Lapsena halusin olla opettaja. Tämä haave hautautui vuosien varrella ja olenkin heittelehtinyt vähän kaikenlaisiin hommiin, unohtaen kokonaan haaveeni tai ammatista haaveilun. Yläasteella toitotettiin kokoajan hyvien arvosanojen merkitystä hakuprosessissa, samalla sanottiin, että pitäisi kahdeksannella luokalla jo tietää mitä haluaa opiskella. Minusta tämä kuulostaa aika rankalta taakalta teinille. Vaikka olisin halunnutkin olla hyvä opiskelija niin minua kiinnosti koulussa lähinnä musiikki, kitaran soittaminen ja kirjoittaminen. Olin keskinkertainen koululainen, halusin aina olla parempi, mutta tieto ei tuntunut jäävän päähäni vaikka kuinka yritin. Matikassa varsinkin sanalliset laskut olivat vaikeita, vaikka muut laskut menivät kuin vettä vain. Ainoa musiikin lisäksi, mikä oli minulle helppoa oli kemia.

Päädyin lukioon, koska en osannut ajatella muutakaan. Halusin musiikkipainotteiselle linjalle, mutta taitoni eivät riittäneet sinne asti. Halusin jälleen kerran olla hyvä, näyttää itselleni että osaisin, mutta se kaatui liian täysien lukujärjestyksien ja pitkien koulumatkojen takia. Olin suunnannut heti alussa ajatukset biokemian opintoihin, jonka vuoksi ahmin pitkää matikkaa, pitkää fysiikkaa ja kemiaa sen minkä ehdin. Minulle se oli liikaa, kemia sujui ja muut aineet eivät, inhosin fysiikkaa yli kaiken. Jätin tässä kohti lukion kesken. Vuoden pyörittelin peukaloita ja sattumalta hain yhteishaussa ainoaan mielenkiintoiseen koulutukseen av-viestinnän perustutkintoon.

Sain paikan av-viestinnän opintoihin, opiskelin, suuntauduin täysin väärin ja aloin haaveilemaan jo aivan muista töistä ennen koulun loppumista. Graafinen tuotanto oli se mihin minulla oli paloa, mutta sen sijaan valitsin erikoistumiseksi televisio- ja elokuvatuotannon, josta en kovin edes pitänyt. En ymmärrä edes mikä minuun tuli, kun en kuunnellut omia vahvuuksiani vaan menin hetken hairahduksen mukana muualle. Toisaalta olen onnellinen että tein tuon virheen, sillä vaikka vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaisia töitä on tuo intohimo graafiseen suunnitteluun ja media-alaan kuitenkin jäänyt. En olisi näin voinut kuvitella koskaan sanovani, sillä ajattelin etten ikinä halua tehdä oman alani töitä. Valmistuttuani luulin paikkani olevan päiväkodissa hoitajana – olin tässäkin kohtaa todella väärässä.

Olen aina rakastanut kirjoittamista, olen ollut paljon parempi tuomaan ajatuksiani esiin kirjallisesti kuin sanallisesti. Koulussa aineet riistäytyivät aina käsistä, jos sai kirjoittaa tarinan tuli siitä pitkä ja yllätyksellinen. Kotona taas kirjoittelin novelleja ja sanoituksia. Edelleen tulee kirjoitettua erilaisia tekstejä blogin lisäksi ja mielikuvitukseni voi lentää toisiin ulottuvuuksiin hetkessä. Toiseen maailmaan uppoutuminen on todella upeaa ja sen takia olenkin aina rakastanut kirjoja yli kaiken, on ihanaa unohtaa kaikki mitä on ympärillä ja elää kirjan mukana. Kuitenkin en tiedä onko minusta kirjoittamaan kirjaa tai muuten vain kirjoittamaan työkseni. En tiedä edes haluanko sitä oikeasti. Tai mitä edes haluan. Lisäksi oikeinkirjoitus on minulle todella vaikeaa, jota usein häpeilen.

Olen viime aikoina ajatellut paljon mitä haluan tehdä elämässäni. Kerrankin siihen on aikaa. Olen kipuillut sen kanssa, päättänyt jotakin ja seuraavana päivänä haudannut ideat höpsöinä. Fyysinen työ ei selvästikkään sopinut minulle ja olisi hyvä päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Olen ajatellut opiskelemaan lähtemistä, mutta toisaalta sekin tuntuu pelottavalta. Pärjäisimmekö me tuilla ja satunnaisilla töillä? Haluanko sitä? Kun ei tiedä edes mitä opiskelisin on vaikeaa ajatella asioita noin pitkälle. Välissä kokeilin etälukiota ja se oli minulle liian haastavaa silloiseen elämäntilanteeseen, mutta nyt on sekin koettu.

Olen miettinyt paljon myös blogia ja bloggaamista. En halua toistaiseksi tehdä tätä työkseni. Sen sijaan haluan nauttia blogin kirjoittamisesta, en ottaa paineita siitä. Annan blogin mennä nyt omalla painollaan.

En tiedä mitä haluan tehdä loppuelämäni, mutta tiedän mistä asioista pidän ja mitä osaan. Kantapään kautta olen oppinut mitkä alat eivät ole minua varten, minkälaisessa työympäristössä viihdyn ja millaisella paikalla on taas enemmän myrkyllisiä vaikutuksia. Yhden oivalluksen tein vähän aikaa sitten matkalla kotopuoleen vaihtamaan autonrenkaita: haluan miesvaltaiselle alalle. Haluan alalle, jossa voin olla juuri sitä mitä olen, jossa selkään puukotus, juoruilu, negatiivinen asenne joka asiaa kohtaan ja alituinen nalkutus eivät ole jokapäiväinen ongelma. Sellaiseen paikkaan, jossa voisin kehittyä ja päästää taitoni valloilleen, ei haudata niitä. Pieni aavistus minulle on syttynyt, mutta vielä ei ole sen aika tulla ääneen sanotuksi. Antaa ajan näyttää oliko aavistus oikeassa. 

Tämän pohdinnan loppuun päästessäni tulee olo, että miksi en antaisi mennä ja alkaisi tutkimaan mahdollisuuksia tosissani. Minun ei tarvitse saada isoja palkkakuitteja, vuosittaisia ulkomaan matkoja tai hulppeaa hirsimökkiä järven rannalta. Vaikka se onkin klisee, että meillä on vain yksi elämä niin onhan se totta. Haluan tehdä elämässäni asioita, joista oikeasti pidän ja myös työpaikan pitää olla sellainen. Nyt en tarkoita sitä etten pitäisi nykyisestä työpaikastani vaan siitä, että kun toinen käsi voi lähinnä avustaa asioissa täytyy ymmärtää realiteetit. Joskus täytyy mennä eteenpäin, ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Haluan vain olla onnellinen. Herätä joka aamu tyytyväisenä siihen, että teen työtä joka merkitsee minulle jotakin. Olla hyödyllinen itselleni ja muille.

Postauksen toisessa osassa tulee vinkkejä siihen miten voisi löytää oman juttunsa.

Pysykää kuulolla!

Painiiko joku teistä samanlaisten ajatusten kanssa?
Oletko nyt unelmaduunissasi?
Onko sinulla vielä jotakin mitä haluaisit opiskella?

Vegaanin aamupalakirja ja brunssi kahdelle

Hyviä keittokirjoja ei ole koskaan liikaa. En ole aamuihminen ja usein aamupalan virkaa toimittaa useampi kuppi kahvia. Kuitenkin tiedostan sen, että aamu ei lähde käyntiin kunnolla jos aamupalan jättää välistä. Sen takia olen yrittänyt panostaa kunnolliseen aamupalaan, välillä väkisinkin. Puuro on helppo ja hyvä, sitä pystyy muokkaamaan monilla eri tavoin ja viime aikoina olen kokeillut ystäväni suosituksesta kaurapuuron kaverina maapähkinävoita. Tuo yhdistelmä on ihan mielettömän hyvä ja kun sen kaveriksi laittaa itse tehtyä raparperi-vaniljahilloa saa mukaan myös kivaa kirpeyttä. Kannattaa kokeilla!

Suosin aamun ja iltapäivän välillä runsaampia brunsseja, jolloin kokoan pöytään erilaisia lämpimiä, kylmiä, makeita ja suolaisia juttuja, jotka korvaavat kätevästi myös lounaan. Erityisesti suolainen puoli on mieleeni, sillä en ole kovinkaan suuri makean ystävä ja panostankin suolaiseen aina eniten. Varsinkin viikonloppuisin on ihanaa mennä brunsseille tai vaihtoehtoisesti valmistaa sellainen itse kotona. Mikään ei ole parempaa kuin nauttia pitkän kaavan kautta ruuasta hyvässä seurassa!

Sain kustantajalta arvostelukappaleen Chocochili -blogin Elina Innasen ihanasta uutuudesta Vegaanin aamupalakirjasta. Rakastan sitä miltä uusi kirja tuoksuu ja sitä pientä jäykkyyttä, mikä siinä on kun ensimmäisenä avaa kannen. Tämän kirjan kanssa ensimmäinen selailu kerta oli pelkkää ihastuksesta huokailua ja heti aloin keräilemään muistikirjaan ohjeita, joita haluan päästä kokeilemaan. Otsikoksi valikoituikin brunssi, joten ei auttanut muu kuin käydä ohjeet lävitse, valita suosikit, käydä kaupassa ja alkaa aamulle väkertämään listaa mitä ja milloin kannattaisi tehdä. Pidimme brunssin keskellä viikkoa, sillä Kalle on usein lauantait töissä ja sunnuntai menee pitkään nukkuessa. Arjessa hitaasti nautittu brunssi oli todella luksusta ja seuraavan kerran tulikin nälkä vasta illalla. Menuumme näytti tältä:

Hitaan aamun brunssi Vegaanin aamupalakirjasta

Kahvismoothie s. 21

Alkoholiton nektariinibellini s. 31

Cashew-kookosrahka s. 65

Bagelit eli vesirinkelit s. 129

Lisäksi 

Oatlyn tuorejuustoa bagelien päälle

itsetehtyä vaniljaista raparperihilloa

oman sadon tomaatteja

Pistin etukäteen kahvismoothieta varten pakkaseen kylmäuutettua kahvia jääpaloiksi. Sen lisäksi liotin cashew-kookosrahkan pähkinät edellisenä aamuna ja illalla tein rahkan valmiiksi, että se ehtisi  aamuksi jähmettyä jääkaapissa. Nektariinibelliniä varten etsin nektariineja kissojen ja koirien kanssa. Jostakin syystä nektariineja oli todella huonosti tarjolla, vaikka kävin niitä kolmesta kaupasta etsimässä. Koomisesti sitten brunssin jälkeen käydessäni meidän pienessä K-marketissa niin siellähän olisi ollut tarjolla, vielä todella hyvän näköisiä ja sopivan kypsiä! 

Brunssipöydän täydellinen hitti olivat bagelit, niitä syötiin ensin lämpimänä sellaisenaan ja myöhemmin paahdettuna leivänpaahtimessa. Bagelien tekeminen oli  t o d e l l a  helppoa ja se yllättikin minut täysin. Siinä missä skonssit ovat ennen olleet meillä se juttu viikonloppuisin päihittivät bagelit ne ihan sata nolla. Ensikerralla teen taikinasta tuplat niin saamme nauttia bageleista pidemmän aikaa. Nyt ne muutamat mitä sain pakkaseen asti katosivat päivissä! 

Näistä brunssin ohjeista olen useampaankin otteeseen tehnyt cashew-kookosrahkaa ja kahvismoothieta, oikeastaan nämä kaikki brunssin tarjoilut olivat todella hyviä! Seuraavalle brunssille ajattelin kokeilla kirjan resepteistä maissipannukakkuja nektariini-avokadosalsalla ja myslimuffineja. Kirjan ohjeita kokeillessani olen todennut niiden olevan oikeasti helppoja: ainesosia ei tarvitse hakea erikoiskaupasta ja ennen kaikkea kirja inspiroi ja antaa vaihtoehtoja nirsollekin aamupalan syöjälle. Elina on jälleen tehnyt todella upeaa työtä! Tämä kirja tulikin heti jokapäiväiseen käyttöön Elinan edellisen Vegaanin keittiössä kirjan tapaan. Näistä kirjoista kummatkin sopivat erinomaisesti lahjaksi pukinkonttiin!

Kirja saatu arvostelukappaleena

Mitä jäi mieleen I love me -messuilta 2017

Ihanista I love me -messuista on jo vierähtänyt kuukausi. Messut olivat tälläkin kertaa valtavat ja ihmisiä riitti todella paljon jo heti perjantai aamuna, jolloin minäkin suuntasin messuille. Jotakin tekemistä tuohon heti alun suureen kävijämäärään taisi olla YouTube-tähti Jeffree Starilla ja messujen aikaisemmalla suosiolla, ihmiset tietävät näiltä messuilta mitä odottaa. Messuilla vieraili tänä vuonna huimasti noin 58 000 ihmistä, mikä on ihan mieletön määrä! Selvästikin tällaisille messuille todella on kysyntää ja onkin mahtavaa, kun yksillä messuilla katetaan hyvin koko laaja kauneus ja terveys puoli. Jokaiselle löytyy aina jotakin ja minä vietin tällä kertaa päiväni lähinnä luonnonkosmetiikan osastolla.

Todella nopeasti sain huomata, että messuille varaamani yksi päivä on liian vähän jos haluaa kaiken nähdä ja kokea. Suuntasin heti alkuun valtavalle luonnonkosmetiikan alueelle ja siellä se aika sitten vain hurahtikin äkkiä ohitse. Tapasin päivän aikana mielettömän määrän mukavia ihmisiä ja kävin myös ensimmäistä kertaa koskaan kasvohoidossa, joka oli todella ihana rauhoittumishetki messuhulinan keskellä.

Kuten olin jo etukäteen olettanutkin oli messuilla todella hyviä tarjouksia ja mitään en uskaltanut ostaa ennen kuin olin kartoittanut koko alueen kunnolla. Luonnonkosmetiikan ja ekomuodin alue tuntuu kasvavan vuosi vuodelta suuremmaksi, jonka näen todella positiivisena asiana! Ihmisiä kiinnostaa enemmän ekologisuus ja eettisyys, ihmiset ovat ottamassa isoa askelta eteenpäin.

Postaus sisältää affiliatelinkkejä

Tänä vuonna olin listannut itselleni kauheasti ohjelmaa, mutta en ehtinyt katsomaan muuta kuin etukäteen jo teille vinkkaamani lyhyen luennon endometrioosista, hedelmällisyydestä ja niiden hoidosta ruokavaliolla. Luennon piti englantilainen ravintoterapeutti Henrietta Norton. Aihe oli todella mielenkiintoinen ja tähän minun on pitänyt paneutua messujen jälkeen paremmin. Nopeasti löysin PUR kaupan artikkelin endometrioosin hoidosta ruokavaliolla, jossa on paljon samoja asioita kuin Henriettan luennossa. Muille luennoille asti en päässyt, joka vähän harmitti kun aiheet kuitenkin olisivat olleet todella kiinnostavia!

Onko teille muuten Inkuto ja merkin mustasaippua tuttu? Inkuto tuli alunperin tutuksi minulle öljyjen puolesta ja ostinkin Kallelle Inkuton risiiniöljyn partaa varten joululahjaksi muutama vuosi takaperin. Aiemmin olen kuullut merkin Afrikkalaisesta mustastasaippuasta paljon hyvää ja nyt sainkin sitä pienen palani kotiin kokeiltavaksi. Mustapalasaippua on siitä hyvä, että siitä voi valmistaa myöskin nestemmäistä saippuaa itse kotona, jolloin säästetään muovia! Meillä Tampereella Inkuton mustasaippuoita ja muita tuotteita löytyy aika hyvin Citymarketeista sekä Ruohonjuuresta.

Muutenkin haluaisin siirtyä käyttämään enemmän kiinteässä muodossa olevia saippuoita ja tähän mennessä olenkin tykännyt todella paljon suolasaippuoista, joita meillä käytetään sekä kasvoille että vartalolle. Mustasaippuaa ajattelin kokeilla hiusten pesuun ja tästä kokeilusta tulette kuulemaan kyllä myöhemmin lisää.  Inkuton piste sen ihanan yrittäjän Edem Agbekey-Taylorin kera oli muutene koko messujen värikkäin ja iloisin! Huomaistteko saman? Tuotteet valmistetaan Suomessa pääraaka-aineinaan sheavoi, joka on eettisesti tuotettu Ghanassa, josta Edem on itsekin kotoisin. 

Kävelin sattumalta luonnonkosmetiikan alueen Luonnonkaunis-kauneushoitolan ohitse ja kysyin olisiko heillä vapaita aikoja jäljellä enää sille päivälle. Minulla kävi mieletön tuuri, sillä juuri oli tullut peruutus ja pääsin suoraan ihanaan Essen kasvohoitoon. Minulle kasvohoidon teki kosmetologi Anne Bella Amore kauneushoitolasta ja olin heti ensi hetkistä alkaen ihan myyty. Hoito oli todella rentouttava ja hetkeksi unohdin messujen hulinan täysin. Puolen tunnin kasvohoito maksoi vain 15e ja sain myös mukaani Essen tuotteista testereitä, joilla itseasiassa tein itselleni ja Kallelle viikonloppuna ihanan kasvohoidon. Koko Essen sarja on käsittääkseni täysin vegaaninen ja todellista luksus kosmetiikkaa raaka-aineitaan myöten.  Essen tuotteita myydään verkkokaupoista mm. Natural Goods Companylla ja Joliella. Tuosta käynnistä tuli valtava hinku päästä uudestaan kasvohoitoon, vinkit hyvistä paikoista Tampereella otetaan vastaan!

Onneksi vieressä oli suoraan Zuiin piste, jolla sain uudet meikit kasvoille, sillä messuilla oli todella alaston olo ilman meikkiä. Zuiilta löytyi minulle muuten täydellinen (mutta aika arvokas) meikkivoide ja tykästyin myös voidemaiseen huuli- ja poskipunaan nimeltään Lip & Cheek! Onneksi sain lapulle kaikkien tuotteiden nimet ja sävyt niin tiedän sitten nykyisen meikkivoiteen loppuessa minkä käyn hakemassa seuraavaksi. Upeita messupisteitä riitti toisensa jälkeen ja varsinkin House of Organicilla oli todella upea messualue ja hyviä messutarjouksia. En ihan kauheasti ostoksia messuilla tehnyt, mutta minun oli vihdoin ja viimein pakko ostaa testiin Georganicsin aktiivihiili hampaidenvalkaisujauhe, joka oli NHS:n pisteellä -40% tarjouksessa koko  heidän muun valikoiman tavoin.

Messuilla olisi riittänyt vielä todella paljon nähtävää ja koettavaa, mutta toisaalta yksi päivä oli minulle tarpeeksi. Kotimatkalla junassa sain vuosien tauon jälkeen ihan hirveän migreenikohtauksen, onneksi olin hiljaisessa vaunussa. Olin ikionnellinen, kun Kalle tuli hakemaan minut rautatieasemalta. Vaikka messujen jälkeen olikin aika  tuupertunut fiilis niin nyt kuukautta myöhemmin fiilikset ovat kuitenkin hyvät ja en malta odottaa seuraavia tulevia messuja. Ensi keväällä on tulossa ihan mieletön määrä upeita messuja kuten Tampereen Vire -messut, Helsingin Vegemessut ja Luonnonkaunis -messut!

Mitä pidit tämän vuoden I love me -messuista?

Postaus sisältää affiliatelinkkejä, messuille pääsin pyörähtämään bloggaajapassilla

Kaksi luonnollista vartaloöljyä vertailussa

Vartalon kosteutus on minulla aina esillä, kiitos atooppisen ihoni. Luonnonkosmetiikan vartalovoiteista olen löytänyt monta hyvää tuotetta, joista ohuimmat toimivat kesällä hyvin kun taas talvella iho vaatii paksumpaa kerrosta ja oikeasti hoitavuutta. Jostakin syystä olen aina vierastanut ajatusta vartaloöljyistä.  Välillä on tullut kokeiltua iholle pelkkää kookos- tai avokadoöljyä ja en pitänyt siitä öljyisestä pinnasta, mitä niistä jää. Haluan, että tuote imeytyy suhteellisen nopeasti tai muuten tuote jää helposti käyttämättä. Kuitenkin nyt asioihin on tullut muutos, sillä olen testannut jo useamman kuukauden ajan kahta tuotetta, jotka ovat muuttaneet käsitykseni vartaloöljyistä täysin!

Sain niellä puheeni siitä etteivät vartaloöljyt imeydy nopeasti, kun lähdin testaamaan kahta eri vartaloöljyä hyvin erilaisilta merkeiltä: Ecoililta ja MOA:lta.  Ajattelin heti, että olisi kiva tehdä näistä pientä vertailua, sillä tuotteet todella eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Yhtenäistä näissä oli se, että kumpikin imeytyvät iholle todella nopeasti ja jäljelle ei jää sitä öljyistä tunnetta, mistä tuskin kukaan meistä pahemmin nauttii. 

tuotteet saatu blogin kautta testiin

Ecoilia valmistaa kotimainen yhden naisen yritys Vanilja Valencienne. Tuotteet ovat saaneet alkunsa hänen atoopikko pojasta, jolle hän lähti kehittelemään sopivia tuotteita ja siitä syntyi Ecoil öljyjen tuoteperhe. Tuotteet sisältävät luonnon öljyjä kasveista marjoihin ja hedelmiin, niissä ei ole säilöntäaineita, synteettisiä hajusteita, alkoholia tai vettä. Tuotteet ovat myöskin vegaanisia ja eläinkokeettomia, sertifikaateista löytyy Avainlippu-tuotemerkki ja FI-naturan sertifikaatti.

Ecoilin Vartaloöljy on todella huumaavan tuoksuinen, sillä tuoksu tulee verigreipin eteerisestä öljystä. Omaan nenääni tuoksu on todella hyvä eikä lainkaan liian voimakas, mutta nämä ovatkin makuasioita. Vartaloöljystä löytyy erilaisia siemenöljyjä (aprikoosia, kehäkukkaa, vesimelonia,  karpaloa), veriappelsiinin eteeristä öljyä ja e-vitamiinia, jotka yhdessä kosteuttavat ja ravitsevat ihoa tehokkaasti. Ainesosat ovat arvokkaita ja mielestäni on hyvä, kun niitä on käytetty tässä runsain mitoin. Uskonkin juuri tämän ravintorikkaiden öljyjen käytön takia tuotteen sopivan niin hyvin atooppiselle tai muuten herkälle iholle! Hyvä tietopankki käytetyistä öljyistä löytyy Ecoilin sivuilta.

Hintaa 100ml pullolla on Natural Elementsin kaupassa 35,80e (358e/l) ja vaikka se tuntuukin aika arvokkaalta, on riittoisuutensa takia tämä hyvä sijoitus herkkäihoiselle.

MOA - Magic Organic Apothecary puolestaan on brittiläinen yritys, jonka suurin hitti on Green Balm (ei ole vegaaninen, sisältää mehiläisvahaa). Lähdin tutustumaan sarjaan vegaanisen vartaloöljyn, kasvoöljyn ja bambuliinan muodossa, aiempaa kosketusta minulla ei sarjaan ollutkaan. Moalta löytyy Leaping Bunny -sertifikaatti ja vaikka tuotteet ovatkin 100% luonnollisia niin kuitenkaan niiltä ei luonnonkosmetiikan sertifikaattia ainakaan toistaiseksi löydy. 

MOAn Hello Sunshine Energising Body Oilin INCI:n lukeminen on yhtälailla todella miellyttävää puuhaa Ecoilin tapaan, sillä öljyssä ei ole mitään ylimääräistä. Öljyä kuvaillaan piristäväksi, raikkaaksi ja energisoivaksi - eikä mielestäni lainkaan suotta. Tuoksu on aika todella voimakas ja se tulee suoraan sitruunaruohon, maustemeiramin ja eukalyptuksen eteerisistä öljyistä. Voi olla, että tuo euklapytus on minulle tässä hieman liikaa, mutta tällä saa ainakin helposti aistit hereillä ja päivän lähtemään käyntiin. Moan vartaloöljystä löytyy auringonkukansiemenöljyä sekä sen kaverina rapsia, oliivia, seesamia, eukalyptusta, meiramia, sitruunaruohoa, mäntyä, piparminttua, ja siankärsämöä. INCI on Ecoilia vähän pidempi, mutta yhtä lailla tässä ei ole mitään ylimääräistä tai keinotekoista.

Moan öljy on edullisempi, maahantuojan Organic Youn verkkokaupassa 150ml pullossa 27e (180e/l). 

Olen käyttänyt näitä öljyjä nyt rinnakkain tämän syksyn. Nopeasti huomasin, että Ecoil nousi salavihkaa omaksi suosikikseni. Ecoilin vartaloöljyn tuoksu ei jää iholle pitkäksi aikaa, kun taas Moa jäi iholle paljon voimakkaammin, välillä jopa häiritsevästi. Kuitenkin kumpikin imeytyvät todella hyvin, pääosin olen käyttänyt näitä suoraan suihkun ja ihon kuivauksen jälkeen ja iho jää pehmeäksi ja kosteutetuksi. Moasta jää himpun verran öljyisempi pinta, mutta jos ihoa hieroo enemmänkin öljyämisen yhteydessä imeytyminen tehostuu. Kummankaan kanssa ei ole tarvinnut pelätä vaatteiden tai lakanoiden öljyyntymistä.

Ecoilin kanssa iho jää hieman pehmeämmäksi ja Ecoilin öljy on huomattavasti riittoisampaa kuin Moan, joka onkin suurin ero näiden öljyjen välillä! Ei siis kannata tuijottaa pelkkää litrahintaa, vaan tuotteen käyttöikää ja sitä mitä ihosi tarvitsee. Herkälle iholle, joka vaatii hoitoa, hellyyttä ja ravitsevuutta valitsisin Ecoilin, kun taas hierontaöljyksi tai rauhoittamaan kipeitä lihaksia voisi Moa olla sopivampi. Kuitenkin kumpikin näistä hoitaa tehtävänsä eli kosteuttaa, ravitsee ja suojaa ihoa. Eikö se olekin tärkeintä?

Vielä vähän visuaalisesta puolesta. Kun katsoo näitä kahta öljyä vierekkäin on Moan pullo todella kaunis muuten, mutta miksi sen täytyy olla muovinen?  Ecoilin pullo on lasia ja kiitos pumpun on sillä helppo annostella öljyä. Tosin koko vartalon öljyämisen aikana pumppua saa kyllä painella aika tiuhaan tahtiin, mutta tässä ei ole vaaraa yliannostelusta. Moan pullosta kaadettaessa on useampaankin otteeseen lorahtanut paljon enemmän mitä piti, joka varsinkin öljyämisen loppuvaiheessa on melko rasittavaa. Lasisella pumppupullolla Moa voisi toimia paremmin, joten tästä pisteet Ecoilille.

Pidin oikeasti kummastakin öljystä todella paljon ja ne muuttivat käsitystäni vartalonhoidosta öljyillä. Koin, että nämä imeytyivät nopeammin kuin usea paksumpi vartalovoide ja se yllättikin minut täysin. Öljyjen erot olivat pieniä ja lähinnä makuasioita, vaikka Moan tuoksu ei ollutkaan ihan minua varten. Se ei tee öljystä kuitenkaan yhtään huonompaa ja jos tykkäät raikkaista energisistä tuoksuista voi tämä olla sinulle unelma!  Vastaisuudessa täytyy suunnata useammin vartaloöljyjen luo -voiteiden sijaan, sillä sieltä voi löytyä todellisia helmiä kuten tämä kaksikko. 

Oletko sinä vartalovoiteiden vai -öljyjen fani?

Tuotteet on saatu blogin kautta testiin.

Kolme kertaa paljastus

Vaikka tätä meidän blogimaailmaamme väitetään kovin väljähtyneeksi ja pystyyn kuolleeksi niin silti koetan porskuttaa eteenpäin välittämättä töyssyistä. En ole jaksanut ottaa kantaa näihin kirjoituksiin blogimaailmasta ja sen laimentumisesta tai kaupallisuudesta, mielestäni oleellinen on jo sanottu monessakin blogissa. Sen sijaan haluan ottaa osaa yhteen blogien hienoimmista asioista – nimittäin tarttua haasteeseen. Tällä kertaa 3x haaste lähti käyntiin ihanasta Visual Diary-blogista, joka on ehkä yksi parhaista blogeista koskaan. Jos Visual Diary ei ole sinulle entuudestaan tuttu, hae viinilasi kaapista, täytä se, istahda mukavasti koneen ääreen ja aloita kyseisen blogin lukeminen alusta. Minä tein tämän ilman viinilasia pari vuotta sitten ja siitä asti olen ollut koukussa! Nyt on luvassa kolmen sarjoissa asioita minusta, joita et ehkä tiennytkään.

3 x paha tapa

1. Kateus. Liian usein tulee kadehdittua ihmisiä ja sitä mitä heillä on. Tämän täysin turhuuteen käytetyn ajan voisi käyttää esimerkiksi asioiden suunnitteluun ja siihen, että saavuttaisin itse kadehtimani ja sellaisia asioita mitä oikeasti haluan. 

2. Pelikoneet. Voihan synti, sillä nämä minun pitäisi kiertää kaukaa, mutta liian usein tulee hävittyä kolikot, sillä voittamisen mahdollisuus on vain niin houkutteleva.

3. Lemon ED, aivan liian hyvää vaikka onkin todella epäterveellistä ja näihin ei pitäisi koskea pitkällä tikullakaan.

3 x outo tapa

1. Kysyn aina ulos lähtiestä Kallelta (ja itseltäni) rimpsun "avaimet, puhelin, lompakko" . Ahdistaa jo ajatuskin lukkojen taakse jäämisestä ja tästä on tullut vuosien varrella tapa.

2. Jännitän puhelimella soittamista todella paljon, vaikka entiseen työhöni kuului olennaisena osana luurin päässä roikkuminen. Töiden puolesta ei ongelmaa, mutta voi kun pitäisi varata aika lääkäriin tai muualle puhelimitse, ei kiitos. 

3. En voi aloittaa elokuvaa kesken kaiken, koska en halua menettää siitä hetkeäkään ja ajastuskin nostaa niskavillat pystyyn.

3 x parasta peilikuvassa

1. Silmät. Pidän vihreistä silmistäni ja siitä että ne ovat hieman erikoisemmat, jos tarkkaa katsoo voi niistä löytää keltaista ja joku joskus sanoikin, että ne näyttävät kissan silmiltä ja ettei sävystä voi olla ihan varma. 

2. Hiukset. Olen ensimmäistä kertaa oikeasti tykästynyt hiuksiini nyt kun ne ovat olleet lyhyemmät. 

3. Vartalo. Tätä jouduin miettimään todella pitkään, sillä vaikka vartalossani on monta kohtaa joista en pidä ollenkaan ja painoa on vähän liikaa niin silti kokonaisuutena olen suhteellisen sopusuhtainen kiitos pituuteni. Kehopositiivisuus on tullut vuosien työn jälkeen, joten tätä asiaa on kannattanut työstää ajatuksissa.

3 x paras paikka, jossa käynyt

1. Intialainen ravintola Amar Lohjalla, tätä paikkaa on edelleen ihan kauhea ikävä ja olikin kesällä kiva käydä pitkästä aikaa siellä syömässä kun kävimme kotopuolessa. 

2. Yyterin hiekkarannat veivät viime kesänä sydämeni täysin, todella kaunis paikka ja vieläkin harmittaa kun emme kesällä toista visiittiä sinne tehneet. 

3. Metsä. Sijainnilla ei ole väliä, sillä metsä on aina metsä. Mitä kauempana liikenteen humusta niin sen parempi!

3 x paikka, johon haluan

1. Irlanti on lapsuudesta asti ollut haaveissani, liekö tekemistä Scarlett kirjoilla, jotka luin melko varhain. Siitä on tullut kaipuu vihreille niityille, kuvaamaan vanhoja linnoja ja pitkää rantaviivaa sekä haistelemaan merituulia.

2. Romanttinen viikonloppu kylpylässä.

3. Italia tai mikä tahansa muu lämmin paikka, jossa saa hyvää ruokaa ja nauttia auringosta.

3 x eniten ärsyttää

1. Kesken jääneet asiat. 

2. Instagramin mainokset ja varsinkin se, kun niitä on nykyään vielä useammin kuin ennen. Aluksi niitä oli kahdeksan kuvan välein ja eilen laskin kuuden, automaattisesti skippaan mainokset instagramissa ihan vain boikotoidakseni niitä. 

3. Vegaanien pilkkaaminen. Tai toisten ihmisten pilkkaaminen ylipäätänsäkin. Mitä jos annettaisiin ihmisten olla rauhassa mitä ovat, ei se ole sinulta tai minulta pois.

3 x parasta maailmassa

1. Yhteisöllisyys. Blogisisaret ovat nykyään minulle todella tärkeitä ja saankin heistä ihan mielettömästi inspiraatiota ja energiaa blogin pitämiseen. Blogisisaret tuovat elämääni paljon muutakin, on kiva kun voi jakaa ajatuksia blogista (ja muustakin) toisten kanssa ja olla sitä mitä on. Joukossa on voimaa! 

2. Kirjat, musiikki, elokuvat. Joku on ne tehnyt meitä muita (ja itseään) varten ja minä nautin niistä minkä ehdin!

3. Sinä, joka luet blogiani. Viime aikoina ovat postaukseni saaneet todella runsaasti kommentteja, joiden saaminen on tuntunut ihan mielettömän hyvältä. Hyvä ettei täällä välillä onnen kyyneleitä vieritetä, tämä on minulle todella iso juttu kaikkien näiden vuosien jälkeen! Kiitos ♥

3 x lempitavara

1. Nuuna. Minun nykyinen pistesivuinen muistikirjani ja suosikki bujoni pitkään ikinä. En tiedä uskallanko enää edes muita merkkejä kokeilla, sillä Nuuna todella vei sydämeni mukanaan ensi kosketuksesta alkaen. Osa Nuunista sisältää nahkasekoitetta, mutta onneksi on tarjolla versioita myös ilman ja valikoima on todella runsas! Omani on Vihkokaupasta ja  kiitos tämän omistamisesta kuuluu siskolleni ♥

2. MacBook Pro. 2011 alkoi yhteinen matkamme ja sitä onkin jo kestänyt todella pitkään, sain ammattikoulussa todella ison stipendin ja käytin sen kunnon koneeseen, onneksi tein sen sillä edelleenkin tämä kone jaksaa pyörittää raskaampiakin ohjelmia ja akkukin jaksaa porskuttaa yllättävän kauan. Viime aikoina on alkanut näkymään merkkejä vanhuudesta, mutta eiköhän meillä ole vielä yhteisiä vuosia jäljellä. 

3. Sony a 6000 mikrojärjestelmäkamera. 

3 x lempivaate

1. Lökähousut, mukavuus kunniaan! 

2. Harmaa neule, joka menee niin t-paidan ja farkkujen kuin mekonkin kanssa. Kyseinen neule taisi maksaa kaksi euroa kirpputorilla pari vuotta sitten ja siitä asti se on ollut luotto vaatteeni.

3. Vanhat ja kuluneet villasukat.

Nappaa ihmeessä haasteesta kiinni jos yhtään tuntuu siltä, näitä oli kiva pohtia!

Sunnuntain Netflix suosikit

Meillä ollaan vietetty tänään rentoa sunnuntaita. Tämä viikon päättävä päivä on hyvä pyhittää mukavalle tekemiselle, hitaudelle ja ehkä myöskin viikon kesken jääneiden asioiden päättämiseen. Pimeys yllättää päivä päivältä aikaisemmin ja kun viideltä on pilkko pimeää, tuntuu siltä ettei päivä päässyt vielä edes kunnolla käyntiin. Olen tänään neulonut eilen aloittamaani isompaa projektia, tehnyt pienen yllätyksen äidilleni lähtevään pakettiin (kuka muistaa viedä saumurin, mutta unohtaa piuhat kotiin), maalannut (toivottavasti) viimeisen kerroksen lipaston pintaan ja muita pieniä asioita. Vielä pitäisi mennä keittiöön laittamaan kaalilaatikko tulemaan sekä tehdä kurpitsasosetta samoilla uunin lämmöillä.

Meillä katsotaan edelleenkin todella paljon Netflixiä. Vähän aikaa sitten meillä oli leffa kausi, jolloin tuli katsottua paljon elokuvia, animaatioita ja dokkareita sarjojen sijaan. Yhdessä välissä meillä tuli ihan kauheat överit, kun katsoimme putkeen liian monta sarjaa ja oli pakko hidastaa vauhtia. Nyt kuitenkin fiilis on muuttunut ja myös sarjat maistuvat hyvin, varsinkin kun juoni on koukuttava voi kuluttaa illan tai pari putkeen sukeltaen ihan erilaisiin maailmoihin.

Tällä hetkellä meillä katsotaan yhdessä Netflixin omaa Greenleaf sarjaa. Moneen otteeseen meinasin tätä alkaa katsomaan, mutta jotenkin se aina vain jäi. Lopulta äitini suosituksesta aloitimme tämän ja sarja vei nopeasti mukanaan. Sarjassa seurataan Greenleafin suvun pyörittämää megakirkkoa Memphisissä ja kaikkea syntiä ja muuta draamaa mitä taustalla pyörii. Sarjassa käsitellään vaikeitakin aiheita ja minussa sarja on herättänyt voimakkaitakin tunteita. Tämä onkin draamaa parhaimmillaan kiitos mielettömän hyvien näyttelijöiden, jotka vetävät roolinsa todella uskottavasti. Sarjasta löytyy tällä hetkellä kaksi kautta, mutta kolmaskin on onneksi tuloillaan! Sarjassa on ihan mielettömän upea alkutunnari, sarja on kuvattu todella upeasti ja juoni etenee mukavan tasaisesti. Tämä sarja jää pyörimään alitajuntaan, mutta toistaiseksi se ei ole (onneksi) uniin asti tullut.

Aina ei meilläkään sarjojen kiinnostukset mene yksi yhteen ja sen takia aloitin aiemmin tällä viikolla yksin draama sarjaa Thicker than water eli Vettä sakeampaa.  En tätä aloittaessa tiennyt sarjasta mitään ja yllätyinkin kovin kun se sijoittuu Ahvenanmaalle, sarja onkin sekä ruotsalaisten että suomalaisten käsialaa. Hetken tätä katsottuani mietin miksi osa näyttelijöistä on niin tuttuja, vaikka sarjan kieli onkin ruotsi, mutta tuollahan se selittyi. Sarjasta löytyy mm. ihana Jessica Grabowsky, Jonna Järnefelt ja toiselta kaudelta myöskin Samuli Vauramo, vaikka sinne asti en olekaan vielä päässyt. 

Vettä sakeampaa sarjassa seurataan sisaruksia, jotka tapaavat vuosien jälkeen äitinsä juhlissa perheen omistamassa pensionaatissa Ahvenanmaan saaristossa. Kuitenkin äidillä on suunnitelma, jonka takia sisarukset joutuvat vetämään pitkästä aikaa yhtä köyttä saadakseen haluamansa. Menneisyyden haamut palaavat, ongelmat kasaantuvat ja traagisilta välikohtauksilta ei vältytä. Kuten Greenleafissa niin tässäkin näyttelijät yltävät mielestäni todella hyviin roolisuosituksiin, alkutunnari on todella upea ja kauniissa saaristolais maisemissa silmä lepää. En vielä ole päässyt ensimmäistäkään kautta loppuun asti, mutta olen tykännyt tästä todella paljon! Lisäksi jo muutaman jakson jälkeen ruotsin kieli palautuu mukavasti mieleen, joka on vain plussaa ja samalla voi vaikkapa neuloa kun ei mene jutut ohitse. 

Näiden parissa meneekin taas hetki, mutta sitten tulee taas se ongelma, mitä katsoa seuraavaksi. Onneksi monta sarjaa on omalla listalla odottamassa. Nyt kaalilaatikon teon pariin ja sitten jatkamaan Greenleafin toisen kauden alkua. Mukavaa isänpäivän jatkoa!

Mitä sarjaa sinä seuraat tällä hetkellä?

Neljä luonnonkosmetiikan tuotetta kuivalle päänahalle

Jokavuotinen ongelmatilanne on taas toistunut, kun ilmat ovat viilentyneet ja se näkyy minulla välittömästi sekä ihossa että päänahassa. Päänahka alkoi taas kutisemaan ihan kauheasti ja oli pakko jälleen kerran ottaa askel peilikaapille ja katsoa mitä voin asialle tehdä. Hartaasti toivoin, että jokin jo omistamani tuote voisi tuoda helpotuksen ja tällä kertaa olin onnekas, sillä vain hiusvesi on erikseen ostettu. 

Ilmojen viiletessä myös sisäilma on  kuivempaa. Kovin olen yrittänyt päivittäin suihkia meidän nopeasti lisääntyvää huonekasvien joukkoa kosteamman ilman toivossa, mutta silti aamu aamulta tuntuu kuivemmalta. Tämä on todella mälsää ja nyt aloin kaivata meidän vanhaa ilmankostutinta, vaikka se olikin todella huono kovaäänisine pulputuksineen ja lyhyine täyttö väleineen. Onneksi jo pelkästään pyykin kuivaminen olohuoneessa tuo vähän lisää kosteutta ilmaan ja onhan se samalla ekologinen vaihtoehto, vaikka olenkin kuivausrummusta haaveillut. Mitä luulette, pitäisikö minun satsata taas uudelleen ilmankostuttimeen?

Pelkästään ilmankostuttimella ei ongelmia ratkaista, vaan päänahkaa voi rauhoittaa myös kosmetiikan avulla. Nyt listaankin teille neljä tämän syksyn suosikkituotettani luonnonkosmetiikasta, jotka ovat kaikki tuoneet helpotusta ongelmiini. 

Osa tuotteista saatu blogin kautta, sisältää affiliatelinkkejä

Shampoo

Siinä missä kesällä Urtekramin Nordic Berries shampoo ja hoitoaine oli minulle loistopari niin nyt tarvitsin selvästi hellempää otetta päänahalle. Ennen Urtekramin käyttöön ottoa kokeilin Khadin Hibiscus shampoota ja se jätti hiukseni hieman rasvaisen tuntuisiksi ja usein hiukset tuntuivat rasvoittuvan sen kanssa nopeammin kuin aiemmin. Kuitenkin otin nyt pullon uudelleen esiin ja halusin antaa tuolle shampoolle uuden mahdollisuuden. Kuinka ollakaan, tällä hetkellä tämä toimii minulle hyvin! Shampoon ohjeessa sanotaan, että ensin pitäisi pestä päänahka, huuhtoa ja sen jälkeen pestä vasta kokonaan hiukset ja antaa hetken vaikuttaa ennen huuhtelua. Näin tein silloin ensimmäisellä kokeilujaksolla ja minulle kyseinen tapa ei sopinut. Sen sijaan ihan tämä perinteinen vaahdota ja huuhdo toimii hyvin! 

Shampoo tuoksuu voimakkaan yrttiselle ja siihen tottumisessa meni hetki. Hibiscus shampoo  sopii herkälle päänahalle, se rauhoittaa ihoärsytyksiä ja säätelee talinmuodostusta. Jo pelkästään shampoon vaihtaminen tähän helpotti kutinaan, mutta kerron toki mitä muutakin otin työkaluiksi kutinaa vastaan. Tämä shampoo on muuten sekä vegaaninen että sulfaatiton ja olen kuullut hyviä kokemuksia myös Khadin Amla shampoosta. Tähän shampooseen vaihto vaati totuttelua ja tällä hetkellä joudun pesemään hiukset hieman tiuhempaan tahtiin kuin aiemmin, mutta uskon pesuvälin harventuvan taas ajan myötä.

Hiusvesi

Toiseksi avuksi päänahalle otin Less is Moren hiusveden, jota suihkuttelin ja hieroin niihin kutisevimpiin kohtiin. Paljon hyvää olen lukenut Weledan hiusvedestä ja olisinkin sille antanut mahdollisuuden, mutta tilatessani muutakin Greenlips beautyltä tarttui tuo Less is Moren hiusvesi ostoskoriin. Less is Moren hiusvedessä on todella voimakas yrttinen tuoksu, omalla kohdallani tämä tuoksuu jo ehkä aavistuksen liikaa. Meillä tätä käyttää myös avopuolisoni ja häntä ei tuoksu hetkauta. Jos voimakas tuoksu arveluttaa niin voit testata tätä ensin pienemmällä matkakoolla. 

Hiusvesi auttaa rauhoittamaan päänahan kutinaa sekä hillitsemään rasvoittuvuutta, hilseilyä ja hiustenlähtöä. Tällä saikin todellisen pika-avun ilman rasvaista tai tunkkaista oloa päänahassa. Tämä tuote on myös täysin vegaaninen. Siinä missä hiuksia en halua pestä liian usein niin tämä on siitä hyvä tuote, että sen voi ottaa esiin aina kutinan ilmestyessä. Pullon hinta tuntui alkuun aika arvokkaalta, mutta tuote on todella riittoisaa ja olenkin tyytyväinen tähän ensikosketukseeni hiusveden maailmaan. 

Ravitseva amla-naamio

Kolmanneksi avuksi kuivaa päänahkaa vastaan kokeilin hieman yllättävää tuotetta, nimittäin pelkästä amlajauheesta ja vedestä tehtyä naamiota hiuksille ja päänahalle. Tämä menee taas vähän sottaisempiin puuhiin kasvivärjäyksen tapaan, mutta päätin kokeilla tätä kasvivärjäysten välissä rauhoittamaan päänahkaa, ravitsemaan hiuksia ja tuomaan niihin myös kiiltoa ja eloa. Käytin testiin saamaani Radicon amlajauhetta* ja sekoitin siitä veden kanssa paksua jugurttimaista massaa. Levitin massan päähän, lisäsin kelmun ja pipon ja annoin olla päässä tunnin ajan, jonka jälkeen huuhdoin niin kauan, että vesi oli kirkasta. Pussista riittää hiusten pituuden mukaan noin kahdesta neljään käsittelyyn. Amlajauhetta saadaan saman nimisestä hedelmästä ja jauhe tuoksuukin aika  ihanan kirpeältä!

Jälleen päänahka rauhoittui entisestään. Naamion jälkeen hiukset kiilsivät ja olivat myös tuuheammat mitä aikoihin. Moni shampoo ja hoitoaine latistavat paksut hiukseni ja olenkin etsinyt tuotetta, jolla niihin saisi boostia hiuslakan sijaan. Varsinkin yllä mainitun Khadin Hibiscus shampoon kanssa tämä on hyvä kaveri, sillä hiukseni eivät ole sen käytön jälkeen tuuheimmillaan. Amla ei värjää hiuksia, mutta sitä voi laittaa hennan sekaan tuomaan väriin syvyyttä ja kiiltoa. Indigon kanssa amla ei ole paras kaveri sen sisältämän runsaan c-vitamiinin vuoksi. Amlasta voi tehdä naamioita myös muuallekin kuin hiuksiin, mutta siitä minulla ei ole vielä toistaiseksi parempaa kokemusta. :) 

Kosteuttava hiusnaamio

Tämän postauksen viimeinen tuote on kosteuttava hiusnaamio, joka on ollut viikoittain käytössä koko syksyn ajan. Niin päänahka kuin tuulen tuivertamat latvatkin kaipaavat tehohoitoa ja kosteutusta, yks kaks perus hoitoaine ei tunnu riittävän. K pour Karitén hiusnaamio* tuli minulle jo jokin aika sitten testiin ja rakastuin tuotteeseen välittömästi. Muut näistä postauksen tuotteista ovat tuoksultaan todella yrttisiä, mutta onneksi tämä edustaa jotakin aivan muuta. Hiusnaamio tuoksuu ihanan makealta ja minä tykästyin siihen heti purkin avatessani, mutta toki tuoksu asiat jakavat aina mielipiteitä. K pour Karité oli minulle entuudestaan vieras merkki ja vaikka kyseessä onkin ecocert luonnonkosmetiikkaa niin harva tuote on vegaaninen ainesosiltaan tämän hoitoaineen lisäksi. Jään kyllä seuraamaan merkkiä mitä kaikkea siltä vielä tulee, sillä tämä naamio oli hyvä!

Paksu hoitoaine-naamio sisältää merkin nimenkin mukaisesti karitevoita ( = sheavoi) ja sen kaverina purkista löytyy mm. savea, kasviöljyjä ja vehnäproteiinia. Tämä hoitoaine-naamio on melko paksua koostumukseltaan ja sen ansiosta tämä on myös riittoisaa, pienellä määrällä pärjää hyvin. Tällä ei tarvitse läträtä, kuten useammalla luonnonkosmetiikan hoitoainella, jota olen käyttänyt. Käytän tätä itse lähinnä nimenomaan hiusnaamiona, mutta sitä voi käyttää myös hoitoaineena. Naamio tai hoitoaine - tämä on ehdottomasti parhain luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuote, mitä olen kokeillut! Ainoa mistä tässä tuotteessa en pidä on sen purkki, joka on melko tylsän näköinen. Myös mallissa olisi parannettavaa ja esimerkiksi pumppupullo voisi toimia tässä tapauksessa paremmin, jolloin myös annostelu olisi helpompaa. Kuitenkin sisältö on tässä priimaa, eikö se olekin pääasia?

Yksi purkki ei ratkaise ongelmia vaan kyse on jälleen kerran kokonaisuudesta. Näistä tuotteista pidin kaikista todella paljon: Khadin shampoon olin jo tuominnut kunnes otin sen uudestaan kokeiluun ja yllätyin kun se toimikin perinteisesti käytettynä, Less is Moren hiusvesi toi todella nopean avun kutinaan, Amlajauheesta tehty naamio sekä puhdisti että hoiti päänahkaa ja hiuksia ja lopuksi K pour Karitén kosteuttava hiusnaamio toi myös latvoille kosteutusta ja hoitoa. Monta hyvää tuotetta, jotka yhdessä auttoivat minua selviämään tästä kuivan kauden alusta.

Nyt minulta löytyy työkalut talvea varten ja todella toivon, ettei kutinaongelmia tai rutikuivaa päänahkaa enää tulisi. Olen tekemässä vartalonhoitotuotteista myöhemmin vähän vastaavaa postausta, mutta se saa odottaa vielä hetken! Pääasia on, että löydät juuri sinulle sopivat tuotteet ja tiedän ettei se projekti ole helppo. Jos ongelmat eivät helpotu kotikonstein tai tuotetta vaihtamalla suosittelen kääntymään lääkärin puoleen, sillä kyse voi olla suuremmastakin ongelmasta kuin epäsopivasta shampoosta.

Minulla tähän sopivien tuotteiden etsimiseen on mennyt pitkä aika ja usein on tullut takapakkia, kun aluksi hyvä tuote ei yks kaks sovikaan. Sen takia olenkin näitä tuotteita kokeillut pidemmän aikaa ennen kirjoittamista. Halusin olla varma että näistä kannattaa kirjoittaa, että voin seistä tuotteiden takana. Kokeilu todella kannatti ja nämä tuotteet olivat avaimeni siihen miten sain päänahan rauhoittumaan. Kiitos jos ja kun jaksoit tänne asti!

Mitkä ovat sinut luotto hiustenhoito tuotteesi?

Affiliatelinkit on merkitty sinisellä
tuote on saatu blogin kautta*

Blogisisaret Tampereella - Alleduuria ja Vapriikkia

Bloggaaminen on tuonut minulle vuosien varrella monia hienoja asioita. Kuitenkin yksi kaikkien näiden vuosien kohokohdista oli viime viikon lauantai, kun kokoonnuimme osan Blogisisarien kanssa yhteen ensimmäistä kertaa. Tällaiset tapahtumat jännittävät etukäteen todella paljon, mielessään sitä ajattelee hurjimpia kauhuskenarioita miten asiat voisivat mennä pieleen ja kyllähän tämä jännitys tuli myös uniini asti. Kuitenkin kun suuntasin Ruoka-alkemisti blogin Jennin kanssa tapaamispaikalle Tampereen ihanaan kahvila Alleduuriin jännitys laantui ja olo muuttui innostuneeksi.

Nyt korvaamaton vinkki teille allergikoille, sillä meillä Tampereella on teille oikea keidas! Ruoka-aine allergioihin erikoistunut kahvila Alleduuri tarjosi meille tapaamiseen aloitukseen upeat puitteet ja saimme maistella mitä upeampia maidottomia, munattomia, viljattomia, ja pähkinättömiä kakkuja, leipiä ja suolaisia vege- ja lihapiirakoita. Vegaaneille vinkkinä, että kaikki makea on suoraan vegaanista ja suolaisen himoonkin löytyy vaihtoehtoja.

Olisipa tällainen paikka ollut olemassa jo hyvin monta vuotta sitten, sillä allergisten perheille kahvittelukin vieraassa paikassa saattoi olla hankalaa. Jo pelkästään maidoton oli kymmenen vuotta sitten ongelma, saati sitten siihen päälle keliakia tai kananmuna-allergia. Alleduurissa pyritään löytämään ratkaisuja eri allergioille huolella mausta tinkimättä. Onneksi sana Alleduurista on alkanut leviämään kulovalkean tavoin ja asiakkaita tulee jo kauempaakin. Tämä paikka on mieletön mahdollisuus ja se kannattaa käyttää hyväksi!

Meitä varta vasten oli tehty oma maistelupöytä, jonka runsaus yllätti varmasti meistä jokaisen. Toinen yllätys tuli näitä maistellessa, sillä näistä ei olisi ikinä voinut uskoa, että kyseessä on oikeasti ton-ton-ton herkkuja. Etenkin tattari-riisi leivät veivät sydämeni täysin, vaikka olenkin ruisleivän ystävä ja  vegepiirakka oli todella mehevä. Paikka sopii kuitenkin kaikille, ruokavalioon katsomatta. Pakko sanoa että tämä hehkutukseni ei tule tyhjästä vaan paikka oli ihana sisustuksesta jokaiseen tuotteeseen. Tampereen kahvila valikoima on suuri, mutta täältä varmasti jokainen löytää jotakin. Alleduuria voit käydä seuraamassa myös heidän Facebook sivuiltaan. :)

Kahvila Alleduuri 

Aaltosenkatu 27- 29 Tampere

Ma suljettu

Ti, Ke, To 11 - 16 

Pe 11 - 17 

La 10 - 16

joka kuukauden ensimmäinen su 12 - 16

Jatkoimme Alleduurista Vapriikin museokeskukseen, jossa sain vihdoin ja viimein käytettyä museokorttiani ensimmäisen kerran. Vaikka keskittymiseni ei siellä parasta laatua ollutkaan niin oli ihanaa kierrellä ja jutella blogisisarien kanssa. Vaikka olimmekin kaikki eri ikäisiä, erilaisilta taustoilta ja blogitkaan eivät kuuluneet samaan kategoriaan niin juttua riitti ja heti alusta alkaen tunnelma oli erittäin lämmin. Jos teille tulee vastaavia mahdollisuuksia niin menkää ihmeessä, ei siinä häviä yhtään mitään! Vapriikista jatkoimme syömään Kuninkaankadun uuteen Zeytuun & Cafe:seen, jossa maistelimme ihania lähi-idän makuja kasvisruoan muodossa. Oma suosikkini Meze Zeytuun vegaanisena ei pettänyt tälläkään kertaa!

Loppu illasta kävin vielä moikkaamassa Mariaa, vaikka hän ei miittiin päässytkään. Tapasin päivän aikana ihan mielettömän ihania, positiivisia, aitoja ja inspiroivia ihmisiä! Onneksi lähdin mukaan, vaikka jännittikin aika paljon. Olen paljon kaivannut yhteisöllisyyttä bloggaamiseen ja Blogisisarien myötä tämä toive on toteutunut. Päivä oli todella ikimuistoinen ja en malta odottaa seuraavaa tapaamista. Kiitos teistä jokaiselle, ketkä olitte mukana ja toivottavasti tavataan taas pian! ♥

Kotomolla - Taina

Saippuakuplia olohuoneessa - Hanna

Ruoka-alkemisti - Jenni

Itse tehty - Anni

Lumisiivet - Kati

Viikonloppukokki - Hanna-Kaisa 

Oranssia - Veera

Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset - Katarimaria

Käsintehtyä ja kaunista - Marjo-Riitta