Paljastuksia minusta



Ensimmäinen päivä uudella työpaikalla takana. Oli ihanaa tulla siivottuun kotiin, saada vasta keitettyä kahvia, romahtaa sohvalle ja nostaa jalat ylös. Yllättävän rankkaa tuo seisomatyö! Ajattelin, ettei minusta ole tänään mihinkään, mutta muutama tunti eteenpäin ja jalat ovat palautuneet ihan kiitettävästi. Olen miettinyt mitä uutta itsestäni voisin teille lukijoille antaa. Internetin ihmeellisessä maailmassa voi antaa hyvinkin vääristyneen ja valheellisen kuvan itsestään ja välillä tulee mietittyä miten muut minut näkevät bloggaajana ja ihmisenä. Tässä hieman pintaa syvemmältä hyvin erilaisia asioita minusta!

Olen sählä, törmäilen usein kaikkialle ja saatan jopa puraista omaa sormeani ja lujaa (ole varovainen syödessäsi tortillaa). Olen joskus kävellyt hieman hitaampia liukuovia päin, kun ne eivät auenneetkaan kovin nopeasti. Onnistuin usein telomaan itseni mitä oudoimmilla tavoilla ja varsinkin kun olen keittiössä tavaroita tippuilee.

Jätän banaanista pään syömättä. Banaanin toisessa päässä on ihan päädyssä (siis kuoren sisällä) hieman tummempi kohta, jonka voi nypätä pois. Kuitenkin olen sen vahingossa muutaman kerran syönyt ja se on todella pahaa ja kitkerää, olen todennut että kun jätän syömättä viimeiset puoli senttiä banaanista niin vältyn siltä hirveydeltä. Usein meillä myös banaani on jo turhan tumma siitä kohtaa, joten hävikki ei onneksi ole suuri!

En ole nähnyt yhtäkään Star Wars elokuvaa. Olin myöhäisherännäinen myös Titanicin, Taru Sormusten Herrasta trilogian ja monen muun "nämä elokuvat on pakko katsoa" kanssa. Itseasiassa oli suhteellisen noloa opiskella av-viestintää, kun televisiotuotannon puolella nämä elokuvat olivat kokoajan esimerkkeinä ja olin aivan pihalla. Kesällä ehkä voisin ottaa nuo Tähtien sodat projektiksi, ehkä.

En ole koskaan lentänyt lentokoneella ja se ei minua pahemmin harmita. Onneksi maailmaa ehtii nähdä myöhemminkin, kun tällä hetkellä meidän lähikorttelikin tuntuu jännältä! Miten mä en ole vieläkään tutustunut hirveän hyvin tähän meidän lähialueeseen, voin syyttää siitä vielä hetken jäisiä pururatoja (vai ovatko ne edes enää jäässä?!).

Rakastan rääkki treenejä, mitä kovempi syke ja lihaksissa polttaa sen parempi! Rakastan myös yli kaiken kovan rääkin jälkeistä päivää ja sitä fiilistä kun lihakset huutavat hoosiannaa ja rappusten kävely saa kyyneleet silmiin. Usein olen huono lähtemään treeneihin, mutta se olo niiden jälkeen on aivan korvaamaton! Kuitenkaan en aamulenkeistä perusta, tarvitsen ruokaa ennen treenaamista muuten meinaa taju mennä ja tulee vain kiukku ärrimurrin kanssa.

Vaikka juonkin kahvia en osaa päättää pidänkö siitä vai en. Aamu ei lähde käyntiin ilman kuppia kahvia ja hyvä kahvi onkin aivan parasta! Kuitenkin oikeasti hyvä kahvi on aika kallista ja se on papuina ja pavut pitää jauhaa ja siitä on vaivaa ja kova äänikin. Peruskahvia juon kyllä, mutta ei se kovin hyvää ole. Erikoiskahveista tilaan usein cappuccinon ja joka kerta petyn kun unohdan että siinä ei ole suklaata, toisin kuin olen sellaisen valheen päähäni takonut. Jääkahveista tosin tykkään todella paljon!

Minun pitäisi käyttää silmälaseja aina lukiessa ja koneella ollessa, mutta sen sijaan näytän erittäin vihaiselta aina kun luen ja istun naama kiinni tietokoneen näytössä. Kuulemma silmieni väliin tulee todella vihaiset kurttuiset rypyt aina ilman laseja! Useimmiten en itse muista laittaa laseja päähän (kuten en tälläkään hetkellä) vaan Kalle muistuttaa minua ja parhaimmillaan laittaa ne päähäni. Aika ihana heppu 

Pakko myöntää, että ikävöin Lohjaa aivan vähän. Oikeastaan ikävöin järveä ja sen rantoja, joissa tuli käveltyä, juostua, haaveiltua ja pohdittua aika syvällisiäkin juttuja. Toinen asia mitä ikävöin on sen ihana juomavesi! Siinä on kyllä asia, jota osaa arvostaa vasta kun sen menettää. On minulla kyllä ikävä myöskin ystäviä ja sukulaisia, jotka vielä Lohjalla asuvat. Onneksi sinne pääsee nopeasti ja yhtä nopeasti poiskin ;)





Tunnistatko itsesi joistakin kohdista? Miten teidän viikkonne on starttaillut?

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi ♥